Lähtökohtani näyttelyn kuratoinnissa oli monipuolisuus ja vapaus.
Uudelleen syntyminen, matkanteko ja uuden synnyttäminen on myös sivuviitteen omaisesti läsnä. Taidepappilan näyttelyiden jatkuminen säätiön mahdollistamana on myös muistutus siitä, että kaikella on taipumus elää, jatkua ja hioutua uudenlaiseksi. Halusin ottaa tilan käyttöön ennakkoluulottomasti, tuoden valittujen teosten avulla myös äänellisvisuaalisia aistimuksia erilaisilta maantieteellisiltä alueilta: arktisilta seuduilta perhosten kansoittamiin Väli-Amerikan havumetsiin. 

​

Kuratointi oli prosessina herkullinen myös siksi, että mukana olevat taiteen ammattilaiset johdattelivat minua muokkaamaan näyttelyn ”alkuperäistä ajatusta” sisällyttämällä siihen positiivisia yllätysmomentteja, joiden kehittely jatkui kuratoinnin viime hetkille saakka.

Jotkut teokset tuovat viestejä kaukaa sen ulkopuolisesta maailmasta, toisten halusin taas selkeästi kommunikoivan paikan kanssa värien muodossa. Maalaustaiteen kiinnostavat tekijät tuovat näyttelytilaan oman persoonansa ja kädenjälkensä.

​

Taidepappilalla on upea historia takanaan alkaen vuodesta 1971. Asiaankuuluvasti Taidepappilan perustajan Teemun Luodon keramiikkaa on aseteltuna kattavasti sekä taide-esineinä, tunnelman rakentajina että näyttelypaikan lähihistoriaan liittyvinä artefakteina.

​

Oman vivahteensa näyttelyyn antaa vanhan pappilan mystiikka.

​

Aaron Helo, näyttelyn kuraattori